Tuotekehitystä voi tehdä monella tapaa. Tässä osiossa pääset tutustumaan tunnettuihin menetelmiin tuotekehityksen takana.
Menestyksekkään tuotekehityksen perustana on idea, joka tulisi lähteä tarpeesta. Kannattaa myös miettiä miksi asiakkaan tarve on ratkaisematta ja miten se voidaan ratkaista. Markkinoilla on harvoin kultasäkkejä, jotka vain ajelehtivat odottelemassa noutajaansa. Nykyajan ostajat ovat arvaamattomia, jonka vuoksi tarpeiden määrittelemiseen kannattaa käyttää aikaa ja vaivaa. Tästä syystä tuotekehityksen rooli korostuu entisestään. Tarpeen määrittelyn jälkeen on hyvä pohtia idean toteuttamismahdollisuutta. Toteuttamismahdollisuutta arvioitaessa pohditaan millaiset ovat markkinat ja millaiset ovat organisaation realiteetit lähteä toteuttamaan tuotekehitysprosessia esimerkiksi resurssien suhteen. Kun lähtökohdat on saatu yrityksessä todennettua, voidaan mahdollisesti aloittaa tuotekehitysprosessi, joka voi olla erilainen organisaatiosta riippuen.
Pääsääntöisesti tuotekehitys prosessina ideasta markkinoille etenee seuraavasti:
1. Asiakastarve / idea
Ennen varsinaisen prosessin alkua on järkevää suorittaa esiselvitys / alustavaa tutkimusta markkinoiden tarpeista ja kilpailutilanteesta. Selvitettäviä asioita voivat olla:
- Millaisia asiakasryhmiä markkinoilla on?
- Mitkä tekijät ohjaavat heidän kuluttajakäyttäytymistä?
- Millaisia ostokriteerejä asiakasryhmä omaa?
- Millaisia vaatimuksia asiakkaat asettavat tuotteelle?
- Millaista hintaa asiakkaat ovat valmiita maksamaan?
- Millaisia tuotantomenetelmiä mahdollisesti käytetään?
- Millaiset ovat alustavat valmistuskustannukset?
- Millaisia toimintavaihtoehtoja tuotekehitykseen liittyy?
2. Tuotteen ideointi
3. Tuotesuunnittelu
Aloitetaan tuotesuunnittelu, jossa hyödynnetään esiselvityksessä selvitettyjä argumentteja. Tuotesuunnittelussa täsmennetään muun muassa seuraavia asioita:
- Tuotevaatimukset; tekniset ja toiminnalliset ominaisuudet, arvolupauksen hiominen, hinnoittelun määritys karkealla tasolla
- Arvio markkinatilanteesta; voidaan laatia alustava markkinointisuunnitelma
- Tarkennetaan kustannuslaskentaa
4. Tuotekehityksen käytännön toteutus
Käytännön toteutus perustuu edeltävässä vaiheessa tehtyihin määrittelyihin, jonka perusteella ideasta tehdään prototyyppi.
5. Päätös koemarkkinoinnista
Prototyyppi on kenttätestauksen perusteella todettu toimivaksi, jonka jälkeen tehdään päätös koemarkkinoinnista esimerkiksi fokusryhmien keskuudessa. Päätetään mahdollisista myyntipaikoista, joihin tuotetta viedään jaeltavaksi. Tässä vaiheessa analysoidaan tarkemmin kuinka laaja täytyy fokusryhmän olla, jotta saadaan yleistettävää tietoa tuotannon suunnittelua varten. Lisäksi määritellään mitä kriittistä tietoa tarvitaan, jotta tuotetta kyetään kehittämään markkinoiden vaatimuksia vastaavaksi.
6. Tuotannon suunnittelu koemarkkinointia varten
Tässä vaiheessa määritellään käytännön asioita, jotka mahdollistavat kehitysprosesissa olevan tuotteen viemisen koemarkkinointiin. Päätettäviä asioita voivat olla käytettävät raaka-aineet, komponentit, laitteet, henkilöstön tarve ja logistiset ratkaisut. Myös tuotteen pakkauksiin ja niihin liittyviin merkintöihin on järkevää ottaa kantaa.
7. Tarkennettu kustannuslaskenta ja hinnoittelu
On tehty päätökset kustannusrakenteeseen liittyvistä tekijöistä, jonka jälkeen tarkennetaan kustannuslaskentaa ja tehdään tarkemmat linjaukset hinnoittelusta. Hinnoittelupäätöksiä ohjaavat kustannustekijät, mutta myös aiemmassa vaiheessa määritellyt strategiset tekijät sekä tuotteeseen liittyvä arvolupaus.
8. Idean / tuotteen suojaaminen tarvittaessa
Tuotteeseen voi liittyä aineettomia oikeuksia, jotka on järkevää suojata aikaisessa vaiheessa. Yleisimpiä suojauskeinoja ovat:
- Mallioikeus; teollisen muotoilun merkittävin oikeudellinen suojakeino. Muotoilu suojataan rekisteröimällä malli, jolloin mallioikeuden hakija saa vahvistettua itselleen yksinoikeuden muotoilemiinsa tuotteisiin
- Patentti; yksinoikeus, jonka perusteella voidaan kieltää muilta keksinnön ammattimainen hyväksikäyttö. Hyväksikäytöllä tarkoitetaan esimerkiksi valmistusta, myyntiä, käyttöä ja maahantuontia
- Hyödyllisyysmalli; patentin tavoin yksinoikeus käyttää keksintöä, joka on tarkoitettu yksinkertaisille laite- ja tuotekeksinnöille
9. Koemarkkinointi / pilotointi
10. Tulosten analysointi
Tulosten perusteella tehdään johtopäätökset tarvitaanko vielä toimenpiteitä tuotteen kehittämiseksi paremmin markkinoiden tarpeita vastaavaksi, luovutaanko tuotekehityksestä vai onko tuote valmis lanseerattavaksi markkinoille.
11. Päätös tuotteen lanseeramisesta markkinoille
12. Käytännön asioiden kuten pakkausmerkintöjen tarkistaminen
13. Markkinointisuunnitelman päivitys
14. Tuotannon suunnittelu
15. Tuotanto
16. Asiakaspalautteet ja jatkokehitys
Käytännössä eri vaiheet voivat toteutua samanaikaisesti. Tällä opintojaksolla keskitytään prosessin alkupäähän eli edetään ideasta prototyypiksi. Oleellista on, että tuotekehitystä tehdään asiakaslähtöisesti markkinoiden tarpeet huomioiden. Mahdollinen yhteistyö asiakkaan kanssa tuotekehitysvaiheessa tuottaa nopeaa palautetta, jolloin asioita pystytään korjaamaan ja kehittämään välittömästi. Tuotekehityksessä kannattaa myös kerätä kokemuksia ja näkemyksiä laaja-alaisesti eri intressipiireistä. Ns. poikkitieteellisyys on suotavaa, jos mahdollista, koska erilaiset ihmiset tuovat esille erilaisia näkökulmia. Tuotekehityksen onnistumista edistää myös se, että tuotteen tekniset puutteet on poistettu ennen koemarkkinointia. Onnistumisen edellytyksiä on myös johdon hyväksyntä sekä päätösvaltaisten henkilöiden aktiivinen mukanaolo prosessissa.
Tuplatimantti -videolla mainittiin jo muutamia menetelmiä, joilla voidaan hankkia tuotekehityksessä tarvittavaa tietoa asiakkaista. Tässä vielä lyhyesti yhteenveto yleisimmistä käytetyistä menetelmistä:
Kysely
Kysely kannattaa pitää mahdollisimman lyhyenä ja napakkana, jotta asiakas lähtee siihen vastaamaan. Jos kysely on liian pitkä, niin vastaajilla on taipumus jättää loppupään kysymyksiin vastaamatta. Kysymykset tulee olla kieleltään yksinkertaisia ja selkokielisiä. Kyselylomake on järkevää testata jollakin, joka on kyselyn aihepiiriin perehtynyt. Tälloin saadaan palaute siitä, että asiat ovat oleellisia ratkaistavan ongelman näkökulmasta. Kysymyksiä mietittäessä kannattaa pohtia myös niiden analysointia, jotta vältytään turhilta vaiheilta analysointivaiheessa. Kyselyn toteuttamiseen on olemassa paljon helppokäyttöisiä työkaluja kuten Webropol, MonkeySurvey jne. Kyselyä voidaan käyttää tukena esimerkiksi käytettävyystutkimuksissa, kenttätutkimuksissa tai vaikkapa ostajapersoonien luomisessa.
Haastattelut
Haastattelut ovat tehokas menetelmä, koska se mahdollistaa keskittymisen yksittäisiin asiakkaisiin. Tällöin on mahdollista saavuttaa syvempää ymmärrystä asiakkaan ominaispiirteistä. Haastattelu kannattaa suunnitella huolella, jotta asiakkaasta saadaan irti mahdollisimman paljon. Haastattelua suunniteltaessa on hyvä miettiä, että määritelläänkö kysymykset tarkasti etukäteen vai toteutetaanko se esimerkiksi teemahaastattelun muodossa, jolloin pyritään kannustamaan asiakasta puhumaan mahdollisimman paljon ja syvällisesti annetuista teemoista. Tarkasti etukäteen suunnitellut kysymykset voivat olla toimivia silloin, kun tuote on jo pitkällä kehitysprosessissa ja tarvitaan tietoa esimerkiksi tiettyjen ominaisuuksien toimivuudesta. Jos halutaan tietoa täysin uuden tuotteen määrittelyyn, niin väljempi kysymysrunko voi olla toimivampi.
Havainnointi
Havainnoinnissa tarkastellaan asioita ikään kuin ulkopuolisen silmin. Havainnointi voi kohdistua esimerkiksi ihmisen ostokäyttäytymiseen, jonkin tuotteen tai prototyypin käyttämiseen tai vaikkapa henkilökunnan käyttäytymiseen asiakaspalvelutilanteessa. Havainnointi on hyvä tuotekehityksen menetelmä, koska siinä saadaan todenmukaista tietoa, eikä käyttäjän tarvitse olla välttämättä edes tekemisissä tuotekehittäjän kanssa henkilökohtaisesti. Havainnointia voidaan suorittaa ennalta tarkoin määriteltyjen kohteiden puitteissa tai sitten havainnoidaan avoimesti esimerkiksi kokonaiskuvaa vaikkapa tuoteproton käytettävyyteen liittyvissä asioissa.
Kenttätutkimus
Periaatteena on, että tutkija jalkautuu käyttäjän työmaalle. Tuloksena saadaan ymmärrys, miten esimerkiksi tuotteen käyttäjä toimii omassa toimintaympäristössään. Kenttätutkimus voi olla yhdistelmä erilaisista tutkimusmenetelmistä kuten kysely, haastattelu, havainnointi, käytettävyystesti jne. Kenttätutkimuksesta saadaan usein enemmän irti, jos se jaetaan kahteen vaiheeseen. Ensin tehdään havainnointia ja sitten keskustellaan käyttäjän kanssa hänen motiiveista ja perusteista tuotteen käyttämiseen liittyvissä tekijöissä.
Käytettävyystesti
Erilaisia käytettävyyteen liittyviä testejä voidaan toteuttaa tuotekehityksen eri vaiheissa eikä testattavan tuotteen tarvitse olla välttämättä valmis. Käytettävyystestit ovat oleellinen osa nopeaa prototypointia ja yhdessä ne ovat kustannustehokas tapa saada käyttäjätietoa tuotekehityksen tueksi. Käytettävyystestauksessa oikea käyttäjä tekee tuotteella tehtäviä, jotka perustuvat tuotteen tärkeimpiin ominaisuuksiin. Hyvä tapa saada tietoa on esimerkiksi se, että käyttäjä ajattelee ääneen samalla kun käyttää testattavaa tuotetta. Testin toteuttaja ei anna matkan varrella neuvoja, joten testikäyttäjä paljastaa osataanko tuotetta käyttää itsenäisesti. Käytettävyystesti mahdollistaa tuotekehittäjille tunnistaa asioita, joita ei ole kyetty ottamaan huomioon tuotteen suunnitteluvaiheessa. Käytettävyystestin toteuttamisen suunnittelu on tärkeää, koska suunnitelmassa laaditaan mahdollisimman hyvin tuotteen todellista käyttöä vastaavat testitehtävät.
Fokusryhmät
Fokusryhmiä hyödynnetään esimerkiksi silloin, kun ideoidaan uutta tuotetta. Joukko käyttäjiä kutsutaan keskustelemaan jostakin tuotteesta. Keskustelua johtaa vetäjä, joka on suunnitellut keskusteluiden kulun ja määritellyt selkeän rungon temaattisella tasolla. Tärkeää on se, että vetäjä kykenee motivoimaan fokusryhmää ohjattuun keskusteluun kuitenkin johdattelematta keskustelua omien näkemystensä suuntaan. Fokusryhmän tuloksena syntyy lista tärkeitä huomioita käyttäjien toiveista tuotetta kohtaan. Keskustelu voi myös kohdistua johonkin tilanteeseen, johon tuotetta ollaan suunnittelemassa.
Skenaario
Skenaario on kuvaus tyypillisestä tilanteesta, jossa käyttäjä käyttää tuotetta. Se voi olla myös kuvaus vaiheesta, johon halutaan löytää käyttäjälähtöinen ratkaisu. Skenaario voi olla toteutukseltaan esimerkiksi tarina, video tai vaikkapa sarjakuva. Olennaista on, että se kuvaa mahdollisimman todenmukaisesti tilannetta, jossa käyttäjällä on ongelma. Skenaario ei esitä ratkaisua ongelmaan, vaan antaa mahdollisimman todentuntuista tietoa vallitsevista olosuhteista ja niiden mahdollisista muutoksista. Tuotekehitysprosessin eri vaiheissa on kätevä viitata tilanteisiin, joihin käyttäjä on skenaariossa joutunut. Skenaarioita laadittaessa on olennaista, että ne perustuvat mahdollisimman tarkoin saatavissa olevaan tietoon.
Lisäksi käyttäjälähtöisiä tiedonhankintamenetelmiä voivat olla esimerkiksi päiväkirjat, tehtäväanalyysit, käyttäjäpersoonien analysoinnit, web-analytiikkaan pohjautuvat menetelmät ja beta-testaukset.
Ketterän tuotekehityksen hyödyt
Ketterien menetelmien hyödyntäminen tuotekehityksessä säästää aikaa ja rahaa. Tässä osiossa pääset perehtymään, miten tuotekehityssyklin nopeus auttaa kohdentamaan resursseja ideoihin, joilla on menestyspotentiaalia ja toisaalta eliminoimaan nopeasti ne ideat joilla ei ole kaupallisia edellytyksiä.
Ketteriä menetelmiä
Ketterän kehityksen käsite on lähtöisin ohjelmistokehityksen maailmasta, jossa sillä on tarkoitettu tuotantomenetelmiä, joita yhdistää toimivan ohjelmiston ensisijaisuus, aktiivinen viestintä, loppukäyttäjien osallistaminen sekä kyky reagoida nopeasti muutoksiin. Erityisen sopivia ketterät menetelmät ovt innovatiivisiin ja monimutkaisiin kehityshankkeisiin sekä tuotekehitysprosesseihin, joissa toimintaympäristö voi muuttua nopeasti. Ketteryys perustuu lyhyisiin iteraatioihin, joissa pyritään tuottamaan konkreettisia asioita käyttäjien testattavaksi ja arvioitavaksi. Iteraatioiden perusteella kerätään palaute jatkokehitykseen, jota tehdään aktiivisessa vuorovaikutuksessa loppukäyttäjien kanssa. Ketterän kehityksen ytimessä on monialainen tiimi, jonka osaaminen on valikoitu kulloisenkin tavoitteen perusteella.
Ketterä kehittäminen tuottaa selkeää hyötyä siinä, että kulloinkin keskitytään määritellyn haasteen ratkaisemiseen valikoidulla osaajajoukolla sekä pystytään sopeutumaan nopeasti tilanteiden vaatimiin muutoksiin. Moniosaajatiimi tuo prosessiin läpinäkyvyyttä ja mahdollistaa erilaisten näkökulmien tuottamisen, jolloin syy-seuraussuhteita on helpompi ymmärtää. Ketterät menetelmät pakottavat kehittäjäjoukon keskittymään olennaiseen, jolloin päästään eroon tutkimuksissakin haitalliseksi todetuista multitaskaamisista. Kulloisenkin kehitystehtävän tarkka organisointi määrittää selkeät vastuut mukanaolijoille, jolloin työnkuvat pysyvät kokonaisuuksina eivätkä jakaudu tehottomasti erilaisten projektien välille.
Ketterän kehityksen vaiheet eroavat hieman perinteisestä tuotekehitysprosessista. Vaiheet voidaan jaotella seuraavasti:
- Ratkaisemisen arvoisen haasteen tunnistaminen: mikä on lisäarvo, jota halutaan tuottaa? Määritellään työlle selkeät tavoitteet ja kuvataan tehtävät tavoitteen mukaisesti. Määritellään oikeat asiakkaat ja heidän tarpeet.
- Määritellään ongelman ratkaisuun liittyvä osaaminen ja kootaan moniosaajatiimi ratkomaan ongelmia.
- Toteutetaan tuotekehitystä lyhyissä iteraatioissa, aloittaen MVP:sta sekä osallistetaan loppukäyttäjät.
- Kerätään palautetta, seurataan toimintaympäristön kehitystä ja muutosta ja tehdään jatkokehitystä.
- Kohtien 3 ja 4 toistaminen.
Kaksi tunnetuinta ketterien menetelmien työkalua ovat Scrum ja Kanban. Seuraavana kuvataan pääkohdat niistä:
Scrum
Scrum on ketterä menetelmä / viitekehys, joka on alunperin kehitetty ohjelmistokehityksen projekteja varten. Nykyään sitä sovelletaan yleisesti myös muilla toimialoilla. Menetelmänä Scrum on joustava ja sopiva kaiken tyyppiseen kehittämiseen. Oleellista ei ole se mitä prosesseja kehitetään, vaan se, että jokaisessa vaiheessa tuotetaan projektille lisäarvoa. Tiimityöskentely on Scrumin keskiössä. Siinä on määritelty toimijoille roolit, tuotokset, tapahtumat ja säännöt, jotka edesauttavat tavoitellun lopputuloksen saavuttamista. Scrum -tiimin keskeiset roolit ovat:
- Tuoteomistaja; vastuussa tuotteen arvon maksimoinnista, tuotekehityksen läpinäkyvyydestä ja priorisoinnista. Tuoteomistajalla on valta määritellä tuotteeseen liittyvät ominaisuudet tiimille.
- Scrummaster; vastaa, että scrum toimii tiimin tukena ja että tiimi ymmärtää ja toteuttaa scrumia tarkoituksenmukaisella tavalla. Lisäksi hän varmistaa, että tuoteomistajalta tulevat tavoitteet ja tarpeet välittyvät selkeästi kehitystiimille.
- Kehitystiimi; suorittaa tehtävät, joiden tavoitteena on täyttää tuoteomistajalta tulevat tuotevaatimuksensa. Tiimit ovat itseohjautuvia ja määrittelevät itse tehtävänsä.
Projektit jaetaan sykleihin, joita kutsutaan sprinteiksi. Jokaisen sprintin lopputuloksena syntyy tuotos, joka voidaan halutessa toimittaa. Scrumissa on neljä muodollista jatkuvasti toistuvaa tapahtumaa; sprinttiä edeltävä suunnittelu, päivittäin tapahtuvat lyhyet palaverit, lopussa tapahtuva katselmointi sekä retrospektiivi, joka on ikäänkuin tiimin sisäinen seremonia, jossa tiimi tarkastelee toimintaansa sprintin tai muun aikajakson osalta.
Scrum -tiimin toimivuuden kannalta on hyvä tuoda tarkoin esille toimintaan liittyvä arvomaailma. Keskeiset arvot ovat rohkeus tehdä oikeita asioita ongelmien ratkaisemiseksi, fokusoituminen työskennellä tiimin yhteisten päämäärien eteen, sitoutuminen päämäärien saavuttamiseksi, kunnioitus toisia tiimin jäseniä kohtaan sekä avoimuus, jossa hyväksytään haasteet ja mahdolliset ratkaisumallit tavoitteiden saavuttamiseksi.
Kanban
Kanban on viitekehys ketterän tiimin yhteisen työmäärän hallintaan. Se vaatii onnistuakseen reaaliaikaista kommunikointia ja läpinäkyvyyttä. Kanbanissa toiminta ei perustu sprinttien ympärille, vaan tuotos on jatkuvaa. Viitekehystä määrittävät kolme keskeistä tekijää: työnkulun visualisointi, keskeneräisen työn rajoittaminen sekä tehtävien läpimenoajan mittaaminen. Työkaluna toimii Kanban -taulu, joka mahdollistaa läpinäkyvän ja sujuvan prosessin. Taulua käytettäessä on olennaista määritellä kunkin työvaiheen sisältämä enimmäistyömäärä sekä saattaa kukin työvaihe valmiiksi ennen uuden aloittamista. Jokaiselle työvaiheelle määritellään enimmäismäärä keskeneräiselle työlle. Jokainen tehtävä pilkotaan pieneksi, mahdollisimman tasamittaisiksi kokonaisuuksiksi. Tämän jälkeen tehtävien läpimenoaikaa mitataan ja mittausten perusteella tulevien tehtävien valmistumisaika on nopeasti ja helposti arvioitavissa.
Kanbanin keskeinen periaate on visualisoida työn kulku Kanban -taululla. Taulu kuvaa työnkulun vaiheet selkeästi nimetyillä sarakkeilla:
Kanban-taulu koostuu sarakkeista, joissa tehtävät yleensä liikkuvat vasemmalta oikealle tehtävän edetessä työvaiheesta seuraavaan. Sarakkeet voi olla yksinkertaisimmillaan Tekemättä, Työn alla ja Valmis. Jokaiseen työvaiheeseen eli sarakkeeseen merkitään KET-raja, eli maksimimäärä keskeneräiselle työlle. Käytännössä tämä tarkoittaa, montako korttia kyseisessä sarakkeessa voi olla yhtä aikaa. Kanban-taulu voi olla fyysinen, kuten esimerkiksi tussitaulu, tai digitaalinen online-taulu. Fyysistä taulua pidetään tehokkaampana ja joustavampana välineenä tiimin kanssa kommunikointiin, mutta mikäli tiimiin kuuluu etänä työskenteleviä, on digitaalinen online-taulu luultavasti toimivampi vaihtoehto.
Kanbanin kolme perussääntöä:
1. Visualisoi työn kulku
- Jaa tekemätön työ paloihin. Kirjoita joka palalle oma korttinsa ja laita kortti taululle “Tekemättä” -sarakkeeseen. Huolehdi, että taulun sarakkeiden nimeäminen on selkeää ja kuvaa, missä vaiheessa kukin kortti on.
2. Mittaa läpimenoaikaa
- Kanban -prosessin tehokkuutta mitataan kortin keskimääräisellä läpimenoajalla eli ajalla mikä korteilta keskimäärin kuluu siirtyä “Tekemättä” -sarakkeesta “Valmis” -sarakkeeseen.
3. Rajoita työn alla olevien tehtävien määrää
- Läpimenoaikaa säädetään rajoittamalla sarakkeisiin otettavien korttien määrää. Optimoi vaiheita ja rajoittimia, niin että läpimenoaika on mahdollisimman pieni ja ennustettava.
Lähteet / lue lisää:
Auer, A., Auer, L., Heinäsmäki, M., Hölttä, J., Kalliala, E., Laanti, M., Laine, K., Lekman, L., Miinalainen, P., Naski, H., Piiparinen, T., Puhakka, H., Pyhäjärvi, M., Pääkkönen, T., Räisänen, S., Sora, H., Taipale, M., Talvio, J., Tanninen, A., Toikkanen, T., Toivola, T., Toro, K., Valsta, A., Väyrynen, V. & Weissenberg, M. 2013. Ketterää kehitystä. Helsinki: Finn Lectura.
Cooper, R. 2011. Winning at new products – Creating value through innovation. 4. uud. pain. New York: Basic Books
PRH, Patentti- ja rekisterihallitus 2023. Verkkosivusto. https://www.prh.fi/fi/index.html
Schwaber, K & Sutherland, J. 2017. Scrum-opas. [Verkkoartikkeli]. Scrum Inc. Saatavissa: https://www.scrumguides.org
Scrum 2023. Verkkosivusto. https://www.scrum.org/
Ulrich, K. & Eppinger, S. 2012. Product Design and Development. 5. uud. pain. New York: McGraw-Hill
Klikkaa “Take Quiz” ja vastaa monivalintakysymyksiin, joihin on yksi oikea vastausvaihtoehto!